OSMOLALITEETTI
Atk no ja lyhenne 2443 S -Osmol
  2444 U -Osmol
Yleistä Osmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden molekyylien ja ionien lukumäärää liuotinkilossa. Osmolaliteetin säätelyyn vaikuttavat hypotalamuksen osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta.
Indikaatiot Tutkimusta käytetään nestetasapainon arvioinnissa ja munuaisten toiminnan tutkimisessa, diabetes insipiduksen erotusdiagnostiikassa ja hoidon seurannassa sekä hyponatremian erotusdiagnostiikassa.
Lähete Ei erillistä lähetettä.
Esivalmistelut Ei erityisiä toimenpiteitä.
Potilasohje U -Osmol: Virtsanäytteenotto (aamuvirtsa) (2162-2011-P).
Menetelmä Jäätymispisteen aleneman mittaus osmometrillä.
Tekotiheys Arkipäivisin (ma-pe).
Näyte
S -Osmol: 0.5 ml seerumia.
U -Osmol: 10 ml virtsaa.
Näyteputket osmolaliteetin määritystä varten on aina suljettava.
 
Näyteastia S -Osmol: Geeliputki, 5 ml
U -Osmol: Säilöntäaineeton virtsaputki, 10 ml
Näytteen säilyvyys Näyte säilyy jääkaapissa vuorokauden ja pakastettuna noin viikon.
Näytteen lähetys Näyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, mikäli se on perillä näytteenottopäivänä. Muutoin pakastelähetyksenä.
 
Viiteväli
Tulkinta Seerumin osmolaliteetti laskee lisämunuaiskuoren vajaatoiminnassa, hypopituitarismissa ja "vesimyrkytyksessä". Seerumin hypo-osmolaliteetti voi kehittyä korvattaessa Na- ja vesihukkaa suolattomalla infuusiolla, esim. glukoosilla.

Seerumin hyperosmolaliteetti on lähes aina seuraus nestemenetyksestä. Seerumin osmolaliteetti nousee myös hyperosmolaarisen non-ketoottisen kooman, etanolimyrkytyksen, diabetes insipiduksen ja hyperkalsemian yhteydessä.

Virtsan matala osmolaliteetti johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalemiassa, hyperkalsemiassa ja hypergammaglobulinemiassa. Myös toimivien nefronien vähäinen lukumäärä johtaa virtsan osmolaliteetin laskuun.
Päivitetty 9.2.2022
 

Takaisin hakemistoon...