PROLAKTIINI
Atk no ja lyhenne 2507 S -PRL
Yleistä Prolaktiini on aivolisäkkeen etulohkon erittämä peptidihormoni, joka erittyy sykäyksittäin ja noudattaa vuorokausirytmiä siten, että seerumipitoisuus on suurin heti nukahtamisen jälkeen. Ihmisellä prolaktiini säätelee maidon eritystä ja sukurauhasten toimintaa. Eritystä säätelee hypotalamuksesta erittyvä dopamiini, joka estää eritystä, ja TRH, joka kiihdyttää eritystä. Eritys on herkkä erilaisille lääkeaine- ja stressivaikutuksille.
Indikaatiot Naiset: fertiliteetti- ja kuukautishäiriöt, epäily hypotalamuksen tai aivolisäkkeen taudista, galaktorrea.
Miehet: fertiliteettihäiriöt, impotenssi, gynekomastia, epäily hypotalamuksen tai aivolisäkkeen taudista.
Lähete Ei erillistä lähetettä.
Esivalmistelut Ennen näytteenottoa suoritettu gynekologinen tutkimus voi nostaa pitoisuutta.
Menetelmä Elektrokemiluminesenssi-immunomääritys (ECLIA).
Tekotiheys Arkipäivisin (ma-pe).
Näyte
1 ml seerumia.
 
Näytteenotto Fysiologinen vaihtelu on pienimmillään klo 10 - 14, joten näyte suositellaan otettavaksi silloin.
Näytteenoton aikaikkunaa voidaan kuitenkin laajentaa alkavaksi jo klo 9.00, mikäli näyte halutaan ottaa yhtä aikaa muiden sellaisten analyyttien kanssa, joilla on voimakas vuorokausivaihtelu.
Näyteastia Seerumigeeliputki, 5 ml
Näytteen säilyvyys Näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä, 6 vrk jääkaapissa ja 6 kk pakastettuna (-20 C°).
Näytteen lähetys Näyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, mikäli se on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Muutoin kylmälähetyksenä (mahdollisen makroprolaktiinimäärityksen vuoksi).
 
Viiteväli
Tulkinta Seerumin prolaktiinipitoisuus kohoaa aivolisäkkeen adenoomissa ja mikroadenoomissa. Prolaktinooma on todennäköisin hyperprolaktinoomien aiheuttaja, mikäli pitoisuus on jatkuvasti yli 2000 mU/L. Prolaktiinipitoisuus kohoaa myös hypotalamuksen sairauksissa ja aivolisäkkeen varren vaurioissa hypotalamuksen jarrutusvaikutuksen estyessä. Pitoisuus on koholla usein myös primaarisessa hypotyreoosissa, mikä johtuu TRH:n vaikutuksesta.

Prolaktiinieritystä lisäävät erityisesti dopamiinivaikutusta estävät lääkeaineet, kuten fenotiatsidit, butyrofenonit, bentsamidit, metyylidopa ja reserpiini. Myös estrogeenit ja estrogeenilääkitys kohottavat prolaktiiniaktiivisuutta. Dopamiiniantagonisti bromokriptiini alentaa prolaktiinipitoisuutta.

Matalia prolaktiinipitoisuuksia tavataan tyreotoksikoosin, aivolisäkkeen vajaatoiminnan ja matalien estradiolipitoisuuksien yhteydessä.
Laboratoriotiedote http://w2.epshp.fi/intranet/openfile.aspx?objtype=0&docid=7574&docver=1&fileid=10188
Päivitetty 14.1.2021
 

Takaisin hakemistoon...