| URAATTI |
| Atk no ja lyhenne |
4533 P -Uraat |
| |
2883 dU-Uraat |
| Tekopaikka |
dU-Uraat: Alihankintana teetettävä tutkimus. Katso voimassa oleva luettelo lähetyspaikoista.
|
| Yleistä |
Uraatti on sekä ravinnosta tulevien että elimistössä syntyvien puriinien metabolian lopputuote, josta suurin osa erittyy virtsaan. Se suodattuu glomerulusten läpi ja reabsorboidaan kokonaan tubuluksissa. Aktiivinen eritys tapahtuu distaalisissa tubuluksissa. Uraatin vaikealiukoisuuden vuoksi uraattia voi kiteytyä niveliin (kihti) plasman uraattitason noustessa. Lisääntynyt virtsan uraattieritys voi aiheuttaa uraattikiviä tai edistää muiden kivien syntyä.
|
| Indikaatiot |
Kihdin diagnostiikka. Hyper- ja hypourikemioiden diagnostiikka. |
| Lähete |
Ei erillistä lähetettä. |
| Esivalmistelut |
Ei erityisiä toimenpiteitä. |
| Potilasohje |
dU-Uraat: 4344-2016-P |
| Menetelmä |
P -Uraat: Fotometrinen määritys.
dU-Uraat: Entsymaattinen määritys.
|
| Tekotiheys |
P -Uraat: Joka päivä.
dU-Uraat: Tulos valmistuu viikon kuluessa. |
| Virhelähteet |
Metamitsoli (kauppanimi Litalgin®), N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) voivat suurina pitoisuuksina häiritä määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia. |
| Näyte |
P -Uraat: 1 ml li-hepariiniplasmaa. Lapsilta riittää tarvittaessa pienempi näytemäärä kertamääritykseen.
dU-Uraat: 3 ml hyvin sekoitettua vuorokausivirtsaa.
|
| Näytteenotto |
dU-Uraat: Keräysastia säilytetään koko keräyksen ajan kylmässä. Keräyksen loputtua koko erittynyt virtsamäärä toimitetaan laboratorioon. Virtsan tilavuus mitataan laboratoriossa. Potilasohje dU-Uraatti, 4344-2016-P |
| Näyteastia |
P -Uraat: Hepariinigeeliputki, 5 ml.
dU-Uraat: Virtsankeräysastia. |
| Näytteen säilyvyys |
Plasma- ja virtsanäyte säilyy 5vrk jääkaapissa.
Virtsanäytteen toimitus laboratorioon mahdollisimman nopeasti keräyksen päätyttyä. |
| Näytteen lähetys |
Näyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä.
|
|
| Viiteväli |
|
| Tulkinta |
Kohonneita uraattipitoisuuksia (hyperurikemiaa) tavataan kihdin yhteydessä. Myös lisääntyneeseen uraatin muodostukseen (leukemia, polysytemia, pernisiöösi anemia, sirppisoluanemia, myelooma, makroglobulinemia, nopeasti kasvavat maligniteetit) ja häiriintyneeseen erittymiseen (munuaisinsuffisienssi, hyperkalsemia, hypertonia, myksödeema, tiatsididiureetit, asidoosi, salisylaatit) liittyy kohonneita uraattiarvoja. Sytostaatti- ja sädehoito nostavat veren ja virtsan uraattipitoisuuksia.
Matalia pitoisuuksia tavataan mm. tiloissa, joissa uraatin muodostuminen on vähentynyt, (allopurinolihoito, vaikea maksasairaus, perinnöllinen ksantinuria), puriiniköyhän dieetin ja lisääntyneen virtsaan erittymisen yhteydessä (probenesidi, kortisoni, fenyylibutatsoni sekä Fanconin syndrooma). Hypourikemiaa esiintyy myös SIADH-syndroomassa (antidiureettisen hormonin epäasianmukaisen erityksen oireyhtymä).
|
| Linkki |
https://fimlab.fi/tutkimus/6840 |
| Päivitetty |
30.9.2022 |
| |