VANKOMYSIINI, YKSITTÄISNÄYTE
Pitoisuusmäärityksiä ei yleensä tarvita lyhytaikaisessa hoidossa, jos potilaan munuaisfunktio on normaali. Pitoisuusmääritykset ovat hyödyllisiä etenkin, jos potilas saa muita munuaistoksisia lääkkeitä, munuaisfunktio on alentunut tai vaihtelee suuresti tai jos vankomysiiniä käytetään suurina annoksina poikkeuksellisessa indikaatiossa. Ensisijaisesti määritetään vankomysiinin jäännöspitoisuus, joka useimmiten antaa riittävän hyvän kuvan myös huippupitoisuudesta.
| 0.5 ml seerumia molemmista näytteistä. |
|
| Näytteenotto | Jäännöspitoisuutta varten näyte otetaan 1 - 15 min ennen lääkeinfuusiota ja huippupitoisuutta varten 15 min kuluttua hitaan (enintään 1 g vankomysiiniä tunnissa) infuusion loppumisesta. |
| Näyteastia | Seerumiputki, 5 ml |
| Näytteen säilyvyys | Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, 2 viikkkoa jääkaapissa ja vuoden pakastettuna. |
| Näytteen lähetys | Näyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä. |
Toksisuus: Mahdollisia haittavaikutuksia ovat oto- ja nefrotoksisuus, neutropenia, trombosytopenia, tromboflebiitti sekä nopean infuusion jälkeen allergiset reaktiot (anafylaksi).
Hoitoalueen tulisi säilyä tasolla 10 - 15 mg/l. Toksisia vaikutuksia saattaa joskus ilmetä jo yli 10 mg/l pitoisuuksilla.